Budapestista lähdemme varhain aamulla, koska Tonava suljetaan puoleksi päiväksi jonkun lentonäytöksen takia. Ajo Budan ja Pestin välillä aamuauringossa on hieno kokemus. Budapestin jälkeen Tonava muuttuu leveäksi nauhaksi ja itäpuolella alkaa tasainen pusta-maisema. Emme löytäneet sopivaa marinaa ja ankkuroimme joen sivulla; vettä kölin alla 3 m ja virtaa 2 solmua. Hyvin vene pysyy suorassa linjassa ja ankkuri pitää. Seuraavana päivänä menemme Bajan venesatamaan, joka on keskellä kaupunkia. Saniteettitiloja ei ole, mutta rannalla on vilkas kahvilaelämä ja kaikki pikkukaupungin palvelut ovat lähellä. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että nyt ollaan etelässä. Täällä tapaamme myös hollantilaiset ja ranskalaiset kanssamatkustajat ja heidän kanssa muodostuu jatkossa tiivis yhteydenpito, mukavaa sosiaalista kanssakäymistä. Bajasta matka jatkuu Mohácsiin, joka on myös mukava pieni kaupunki. Pääsemme poliisin luvalla suureen ponttooniin. Seuraavana aamuna sitten viranomaistoiminnot: lähdemme nyt EU:sta Serbian puolelle, puolessa tunnissa poliisi, tulli ja vesipoliisi olivat kirjoittaneet paperinsa ja suuntasimme tuntemattomaan Serbiaan. Jossain yläjuoksulla oli näköjään satanut paljon, sillä veden pinta oli noussut metrin verran ja Tonava kuljetti paljon puutavaraa mukanaan. Serbian puolella passitarkastus jne. oli Bezdanissa, kaikki toimi erittäin ystävällisessä hengessä ja ilman vaikeuksia. Illaksi menemme uuteen satamaan Apatiiniin, jonne jäämme pariksi päiväksi. Iltapäivällä ikivanha lentokone peittää koko kaupungin myrkkyyn hyttysiä vastaan, tuntui siltä että se tosiaan tepsi. Apatinissa tehdään hyvää olutta, Jelen Pivo. Ihmiset tapaavat illalla joko keskustan kahviloissa tai sitten Tonavan rannalla. Apatinin jälkeen menemme taas ankkuriin Tonavan sivuhaaraan. Kalastajat liikkuvat myöhään illalla ja taas varhain aamulla ja metsässä kiimassa olevat Saksan hirvet  mylvivät. Täällä virtaa on vain solmu, mutta sekin on liikaa vapaaseen uimiseen. Laitamme pitkän uivan köyden veteen, johon on kiinnitetty lepuuttaja. Näin voi antaa itseään viedä ja vetää sitten itsensä köyden avulla takaisiin veneeseen. Seuraava paikka on Novi Sad, jossa on iso venesatama. Paljon itse tehtyjä veneitä ja uivia kesämökkejä. Monen päivän kuumuuden jälkeen alkaa illalla jonkun verran sataa ja lämpötila viilenee selvästi: tätä jo odotimmekin. Kaupungin keskustassa on laajat kävelyalueet, kahviloita joka puolella ja internet-yhteydet kuuluvat normaaliin tarjontaan! Novi Sadista sitten Belgradiin. Maisemat muuttuvat taas. Oikealla puolella on koko ajan jyrkkä rantatörmä kun taas toinen puoli on matalaa tasankoa. Belgradissa löydämme paikan Sava-joen rannalla ravintolalaivan kyljestä. Täällä on taas paljon veneita ja erityisen paljon ravintolaveneitä. Ihmiset osaavat ottaa elämän mukavat puolet esille. Belgrad on viimeinen isompi kaupunki ennen Konstanta, joten jatkon yhteydenpidot hankaloitunevat ainakin jonkun verran.